Oliiviljyn pienempien ainesosien terveysvaikutukset (Osa I)

Kirjoittaneet
Prof. Dr. med Gerd Assmann
Prof. Dr. troph. Ursel Wahrburg
The Institute of Arteriosclerosis Research, Münsterin yliopisto, Saksa
1 Esipuhe
Oliiviöljy tunnetaan hienosta ja ainutlaatuisesta maustaan. Öljyn omaperäinen maku ja aromi syntyvät erilaisista ainesosista, joita se sisältää hyvin pieninä pitoisuuksina. Öljy koostuu pääosin (yli 95-prosenttisesti) glyseroliin sitoutuneista rasvahapoista, niin kutsutuista triglyserideistä, mutta se sisältää myös pieniä määriä lukuisia muita ainesosia. Pienuudestaan huolimatta nämä ainesosat ovat kuitenkin erittäin tärkeitä. Joidenkin niistä on todettu olevan terveydelle hyödyllisiä, toiset taas parantavat öljyn tasalaatuisuutta ja antavat sille sen ainutlaatuisen maun.

Oliiviöljyn pienemmät ainesosat voidaan jaotella tokoferoleihin, fenoleihin, makuaineisiin, hiilivetyihin ja steroleihin. Tässä tiedotteessa tarkastellaan kolmen ensin mainitun tärkeimpiä ainesosia sekä niiden terveyshyötyjä ja vaikutuksia öljyn tasalaatuisuuteen ja makuun. Hiilivetyjä ja steroleja käsitellään erillisessä tiedotteessa Oliiviöljyn pienempien ainesosien terveysvaikutukset (Osa II).

2 Oliiviöljyn pienemmät ainesosat

2.1 Tokoferolit

Oliiviöljy sisältää alfatokoferolia (jolla on tokoferoleista eniten E-vitamiinivaikutuksia) 1,2-43 mg/100 g (1-3). Erään tutkimusryhmän raportin mukaan oliiviöljy sisältää alfatokoferolia keskimäärin 12-25 mg/100 g (3). Jotkin ryhmät ovat havainneet vielä suurempia pitoisuuksia: 24-43 mg/100 g (2). Oliiviöljyn sisältämän alfatokoferolin määrä riippuu selvästikin eri tekijöistä. Asiasta ei ole tehty paljon tutkimuksia, mutta erityisen tärkeitä tekijöitä näyttävät olevan oliivin lajike, kypsyysaste sekä varastointiolot ja -aika. Oliiviöljyssä on muita tokoferoleita (beeta- ja gammatokoferoleita) vain jäännösmääriä (1;3).

2.2 Fenoliset yhdisteet

Oliivimassa sisältää fenolisia yhdisteitä, jotka ovat pääasiassa vesiliukoisia. Pieniä määriä fenolisia yhdisteitä löytyy kuitenkin myös öljystä. Fenolien luokka käsittää monia erilaisia ainesosia. Siihen sisältyvät yksinkertaiset fenoliset yhdisteet, kuten vanilliinihappo, gallushappo, kumariinihappo, kahvihappo, tyrosoli tai hydroksityrosoli. Näitä yksinkertaisia fenoleja on kylmäpuristetussa oliiviöljyssä keskimäärin 4,2 mg/100 g ja jalostetussa oliiviöljyssä keskimäärin 0,47 mg/100 g. Oliiviöljy sisältää lisäksi sekoiridoideja, esimerkiksi oleuropeiinia ja ligstrosidea (2,8 mg/100 g kylmäpuristetussa ja 0,93 mg/100 g jalostetussa oliiviöljyssä), tai kompleksisempia molekyylejä, esimerkiksi lignaaneja (4,15 mg/100 g kylmäpuristetussa ja 0,73 mg/100 g jalostetussa oliiviöljyssä) ja flavonoideja, esimerkiksi apigeniinia tai luteoliinia (tiedot kohdan (4) mukaan). Öljyn fenolisten yhdisteiden pitoisuus riippuu oliivien lajikkeesta ja kypsyysasteesta sadonkorjuun aikana. Esimerkiksi hydroksityrosoli-, tyrosoli- ja luteoliinipitoisuus on suurempi, jos oliivit ovat kypsiä (5), kun taas fenolisten yhdisteiden kokonaismäärä ja alfatokoferolin määrä on tällöin vastaavasti pienempi (2). Tähän asti näiden ainesosien biosaatavuutta on käsitelty vain muutamassa tutkimuksessa. Visiolin tutkimusryhmä totesi, että tyrosoli ja hydroksityrosoli imeytyvät annoksesta riippuen 60-80 prosenttia annoksen määrästä (6).

2.3 Makuaineet

Tutkimusten mukaan oliivien ja oliiviöljyn ainutlaatuiseen aromiin ja makuun vaikuttaa yli 70 ainesosaa. Niiden joukossa on tyydyttymättömien rasvahappojen, esimerkiksi aldehydien (heksanaalin, nonanaalin, 1-heksanolin tai 2,4-dekadienaalin) oksidatiivisen hajoamisen tuotteita. Lisäksi alifaattiset ja aromaattiset hiilivedyt, alkoholit, ketonit, eetterit, esterit sekä furaani ja tioterpeenijohdannaiset antavat oman pikantin lisänsä öljyn tuoksulle ja maulle (1).

3 Pienten ainesosien terveysvaikutukset

3.1 Tokoferolit

Oksidatiivisilla vaurioilla katsotaan olevan ratkaiseva vaikutus useiden sairauksien, esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien sekä syövän syntyyn. Viime vuosina on saatu yhä useammin todisteita siitä, että antioksidantit voivat suojata oksidatiivisilta vaurioilta ja LDL-lipoproteiinin hapettumiselta.

1980-luvulta saakka on tehty useita epidemiologisia tutkimuksia E-vitamiinin saannin ja sydän- ja verisuonitautien suhteesta. Tutkimuksissa on yleensä käytetty suuria E-vitamiinilisiä runsaasti E-vitamiinia sisältävän ruoan sijasta. Tutkimuksissa on havaittu, että vähintään kahden vuoden ajan annetut suuret E-vitamiinilisät (>67 mg alfatokoferolia/pvä) laskivat sydän- ja verisuonitautien riskiä 31-65 prosenttia (katso kohtaa (7). Toisaalta lyhytaikaiset sekä pienet E-vitamiinilisät (< 67 mg/pvä) eivät juuri vaikuttaneet sydän- ja verisuonitautiriskiin (8).

Toisin kuin nämä havainnointitutkimukset, tähän asti tehdyt interventiotutkimukset eivät ole tuottaneet selviä tuloksia. CHAOS-tutkimuksessa (Cambridge Heart Antioxidant Study) päivittäinen 268 tai 536 mg:n alfatokoferoliannos vähensi merkittävästi ei-fataalin sydäninfarktin riskiä mutta ei sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta tai kuolleisuutta yleensä (9). Italialaisen tutkimusryhmän sekundaaripreventiotutkimuksessa 3,5 vuoden aikana annettu päivittäinen 300 mg:n alfatokoferoliannos ei myöskään vähentänyt sydäninfarktikuolleisuutta (10). Toisen viime vuonna valmistuneen tutkimuksen mukaan 4,5 vuoden aikana annettu päivittäinen 268 mg:n alfatokoferoliannos ei vaikuttanut merkittävästi sydän- ja verisuonitautitapauksiin potilailla, joilla oli korkea sydän- ja verisuonitautiriski (11). Tähänastiset tutkimukset eivät siis ole tuottaneet vakuuttavia todisteita, joiden perusteella E-vitamiinilisää voitaisiin suositella yleiseksi hoitotoimenpiteeksi.

E-vitamiinin edullisista vaikutuksista eri sairauksiin liittyviin metabolisiin prosesseihin on kuitenkin saatu paljon tietoja. Boscoboinikin tutkimusryhmä osoitti, että alfatokoferoli hidastaa fysiologisesti relevantteina pitoisuuksina verisuonten sileiden lihassolujen lisääntymistä. Tämä prosessi on tunnetusti tärkeä niin kutsutun välillisen ateroskleroottisen vaurion muodostumisessa (12). Toinen tutkimusryhmä havaitsi, että reaktiivisen hapen vapautuminen, lipidiperoksidaatio sekä interleukiini-1b:n erittyminen ja kiinnittyminen endoteelisoluihin terveen ihmisen monosyyteissä vähenivät, kun alfatokoferolia annettiin 8 viikon ajan 800 mg/pvä (13).

Verihiutaleiden kokkaroituminen hidastui myös, kun E-vitamiinia nautittiin päivittäisenä 268-804 mg:n alfatokoferolilisänä (14). Nämä vaikutukset eivät liity E-vitamiinin antioksidanttiominaisuuksiin, sillä muilla rasvaliukoisilla antioksidanteilla ei ilmene vastaavaa vaikutusta. Alfatokoferolilla vaikuttaa pikemminkin olevan suora vaikutus geenien ilmentymään, esimerkiksi adheesiomolekyyleihin (15), tai entsyymien, esimerkiksi 5-lipoksigenaasin (16) tai proteiinikinaasi C:n (14) toimintaan.

Tulokset osoittavat, että E-vitamiinilla saattaa olla edullinen vaikutus sydän- ja verisuonisairauksiin erilaisten mekanismien avulla. Koska tutkimuksissa E-vitamiini annettiin suurina lisäannoksina, jää vielä tutkittavaksi, saadaanko samoja tuloksia aikaan, jos E-vitamiini nautitaan ruoan, esimerkiksi oliiviöljyn, sisältäminä luonnollisina määrinä. Yksi syy siihen, miksi interventiotutkimuksissa ei ole saatu vakuuttavia tuloksia suurten E-vitamiinilisien suojaavista vaikutuksista, voi olla se, että aterogeeniset muutokset syntyvät pitkän ajan kuluessa ja lipoproteiinien oksidatiivisia muutoksia pidetään ateroskleroottisen vaurion muodostumisen alkuprosessina. Ruokavalion E-vitamiinin todellinen arvo selviää ehkä vasta pitkäaikaisten primääripreventiotutkimusten myötä (17).

Näitä primääripreventiotutkimuksia on tehty jo ateroskleroosin koe-eläinmalleilla. Praticon tutkimusryhmä osoitti, että koe-eläinmallissa oksidatiivinen stressi on funktionaalisen tärkeä ateroskleroosin kehittymisessä ja että oksidatiivista stressiä sekä ateroskleroottisten vaurioiden syntymistä aortassa voidaan ehkäistä antamalla koe-eläimille oraalisesti E-vitamiinia (18). Terasawan tutkimusryhmän viime vuonna julkaisemassa tutkimuksessa raportoitiin lisäksi, että keinotekoisesti aiheutettu E-vitamiinin puute kasvatti ateroskleroosin vakavuusastetta samalla hiirimallilla (19).

E-vitamiinilla katsotaan siis olevan edullinen vaikutus sydän- ja verisuonitauteihin. Lisäksi se on tehokas ase syöpää vastaan. Useissa koe-eläinmalleissa E-vitamiinin on havaittu suojaavan erilaisilta syöviltä (katso kohtaa (20)). Ihmiskokeissa on lisäksi osoitettu, että seerumin tai plasman matalat E-vitamiinitasot ovat yhteydessä lisääntyneeseen keuhkosyövän, kohdunkaulasyövän ja eturauhassyövän riskiin. Koehenkilöillä tehdyistä interventiotutkimuksista on myös saatu lupaavia alustavia tuloksia. Heinosen tutkimusryhmä havaitsi, että pitkäaikainen (5-8 vuotta) 50 mg:n päivittäinen alfatokoferolilisä vähensi merkittävästi eturauhassyövän esiintymistä (32 %) sekä eturauhassyöpään kuolleisuutta (41 %) tupakoivilla miehillä (21). Tutkittaessa E-vitamiinin vaikutuksia hengitysteiden ja ylävatsan pahanlaatuisten vaurioiden esiasteisiin havaittiin, että suurilla alfatokoferoliannoksilla (268 mg/pvä) oli niihin edulliset kliiniset ja histologiset vaikutukset (22). Kiinan maaseudulla sijaitseva Linxianin alue on tunnettu korkeista syöpäluvuistaan. Alueen asukkaille annettiin päivittäin 30 mg:n alfatokoferolilisä ja lisäksi seleeniä (50 µg/pvä) sekä beetakaroteenia (15 mg/pvä). Tämä laski kokonaiskuolleisuutta 9 prosenttia. Kuolleisuuden väheneminen johtui ennen kaikkea syöpätapausten, erityisesti mahasyövän vähenemisestä. Riskin väheneminen alkoi ilmetä 1-2 vuoden kuluttua alfatokoferolilisän antamisen aloittamisesta (23).

Lukuisat E-vitamiinin terveysvaikutuksia koskevat tutkimukset siis osoittavat, että tällä mikroravinteella saattaa olla edullinen vaikutus terveyteen eri yhteyksissä. Jotkin näistä vaikutuksista saadaan mahdollisesti aikaan vain silloin, kun E-vitamiinia annetaan suurina lisäannoksina. Tästä huolimatta oliiviöljyn sisältämä E-vitamiinimäärä lienee hyväksi terveydelle. On lisäksi erittäin todennäköistä, että kylmäpuristetun oliiviöljyn sisältämän E-vitamiinin ja muiden pienempien ainesosien yhteisvaikutukset ovat edullisempia kuin yksittäisten ainesosien vaikutukset yhteensä. Tätä olettamusta tukee muun muassa osa tässä tiedotteessa esitellyistä tutkimuksista (katso myös lukua 3.2).

3.2 Fenoliset yhdisteet

Fenoliset yhdisteet ovat useiden raporttien mukaan tehokkaita antioksidantteja. Owenin tutkimusryhmä on arvioinut oliiviöljyn eri fenolisten yhdisteiden antioksidanttitehoa ja havainnut, että monilla näistä ainesosista on antioksidanttisia ominaisuuksia, esimerkiksi hydroksityrosolilla, tyrosolilla, kahvihapolla, vanilliinihapolla, (+)-1-asetoksipinoresinolilla ja oleuropeiinilla (24). Mielenkiintoista on, että kylmäpuristetun (mutta ei jalostetun) oliiviöljyn uutteet, jotka sisälsivät erilaisia tunnettuja ja tuntemattomia fenolisia yhdisteitä, tehosivat paljon pienempinä pitoisuuksina kuin yksittäin testatut ainesosat. Tämä viittaa siihen, että yksittäisillä ainesosilla on yhteisvaikutuksia, jotka lisäävät öljyn antioksidanttista tehoa. Lisäksi kylmäpuristetun oliiviöljyn uutteet hidastivat merkittävästi ksantiinioksidaasin toimintaa. Ksantiinioksidaasi on karsinogeneesiin liittyvä entsyymi, ja ksantiinioksidaasin inhibiittoreilla on osoitettu olevan syöpäsolujen syntymistä estävä vaikutus (24). Vastaavanlaisia havaintoja on tehty LDL-kolesterolin hapettumisalttiudesta. Oleuropeiinin ja tyrosolin raportoitiin estävän LDL:n hapettumista in vitro, mutta vielä merkittävämpi vaikutus saatiin kylmäpuristetun oliiviöljyn fenolisilla yhdisteillä vertailukelpoisina pitoisuuksina (25;26). Lisäksi katekiinin ja 3,4-hydroksifenyylietanolin (DHPE) osoitettiin suojaavan tehokkaasti LDL:n hapettumiselta in vitro (27). Näissä tutkimuksissa LDL eristettiin, ja fenoliset yhdisteet lisättiin LDL-valmisteisiin in vitro. Bonanomen tutkimusryhmä antoi kuitenkin terveille, vapaaehtoisille koehenkilöille runsaasti kylmäpuristettua oliiviöljyä sisältäviä aterioita. Tutkimuksen mukaan välittömästi aterian jälkeen fenoliset yhdisteet (tässä tapauksessa mitattiin tyrosoli- ja hydroksityrosolipitoisuuksia) näkyivät kaikissa plasman lipoproteiiniryhmissä paitsi VLDL-lipoproteiinissa, mikä nosti niiden antioksidanttista tehoa (28). DHPE:n havaittiin myös vastustavan reaktiivisen hapen metaboliittien sytotoksista vaikutusta soluihin, eli se esti solujen tuhoutumista (29). Deianan tutkimusryhmä havaitsi, että hydroksityrosoli hidastaa peroksinitriitin aiheuttamia DNA:n vaurioita (30).

Näiden antioksidanttisten vaikutusten lisäksi kylmäpuristetun oliiviöljyn fenolisilla yhdisteillä on selvä tulehdusta estävä vaikutus. Petronin tutkimusryhmän raportin mukaan hydroksityrosoli estää tulehdusta edistävän eikosanoidin, leukotrieeni B4:n, muodostumista annoksesta riippuen (31). De la Puertan havaintojen mukaan hydroksityrosolin lisäksi myös tyrosoli, oleuropeiini ja kahvihappo estävät leukotrieeni B4:n muodostumista, koska ne hillitsevät katalysoivan 5-lipoksigenaasientsyymin toimintaa (32). Myös oliiviuutteen raportoitiin estävän tämän entsyymin toimintaa. Vaikuttavat ainesosat olivat DHPE, oleuropeiini ja kahvihappo (33). Petronin tutkimusryhmä on myös raportoinut oliiviöljyn fenoleiden eräästä mielenkiintoisesta ja mahdollisesti terveyttä edistävästä vaikutuksesta. DHPE hidastaa siis 5-lipoksigenaasin toimintaa, joten se (ja vähäisemmässä määrin myös oleuropeiini, luteoliini, apigeniini ja kversitiini) estää verihiutaleiden kokkaroitumista ja verihiutaleiden eikosanoidin muodostumista in vitro (34).

3.3 Makuaineet

Oliivipuun lehdet ja hedelmät ovat tunnetusti luonnostaan vastustuskykyisiä mikrobeille ja tuhohyönteisille. Yhden syyn tähän löysi Kubon tutkimusryhmä, joka havaitsi suureen makuaineiden ryhmään sisältyvien molekyylien antimikrobisen toiminnan (35). Näihin makuaineisiin kuuluvat asykliset yhdisteet, esimerkiksi heksanaali, nonanaali, 1-heksanoli, 3-heksanaali, 2-heptenaali tai 2-nonenaali, sekä sykliset mono- ja seskviterpeeniset hiilivedyt, esimerkiksi 3-kareeni tai beetafarnesoni. Useimmilla näistä yhdisteistä oli antimikrobisia vaikutuksia erilaisiin mikro-organismeihin, joista mainittakoon esimerkiksi Staphylococcus aureus, Streptococcus mutans, Escherichia coli, Candida utilis ja Aspergillus niger (35). Havainnon merkityksiä ei vielä tiedetä selvästi, mutta koska jotkut näistä bakteereista ja sienistä tai niiden erittämät myrkyt ovat terveydelle haitallisia, tutkimuksissa havaittu antimikrobinen vaikutus saattaa olla jälleen yksi osoitus oliiviöljyn terveysvaikutuksista.

4 Pienten ainesosien vaikutus oliiviöljyn tasalaatuisuuteen

Aiemmin käsitellyt oliiviöljyn pienemmät ainesosat eivät ole merkittäviä pelkästään terveysvaikutustensa ansiosta. Ne vaikuttavat myös öljyn säilyvyyteen ja tasalaatuisuuteen. Useat tutkimusryhmät ovat raportoineet, että kylmäpuristetun oliiviöljyn fenolisten yhdisteiden määrä on merkittävästi yhteydessä öljyn tasalaatuisuuteen (2;36;37). Tokoferolin vaikutuksista öljyn tasalaatuisuuteen ei kuitenkaan olla aivan yhtä mieltä. Baldiolin tutkimusryhmä ei havainnut yhteyttä öljyn oksidatiivisen tasalaatuisuuden ja sen alfatokoferolipitoisuuden välillä (36), kun taas muut tutkimusryhmät havaitsivat alfatokoferolin vaikuttavan öljyn laatuun vähäisessä määrin (37). Espanjalainen tutkimusryhmä havaitsi jopa merkittävän yhteyden öljyn oksidatiivisen tasalaatuisuuden ja alfatokoferolipitoisuuden välillä (2).

5 Yhteenveto ja päätelmät

Oliiviöljy, erityisesti kylmäpuristettu oliiviöljy, sisältää paljon rakenteellisesti heterogeenisiä ainesosia hyvin pieninä pitoisuuksina. Näihin pienempiin ainesosiin kuuluvat vitamiinit, esimerkiksi tokoferolit (E-vitamiini), fenolit, hiilivedyt, sterolit ja makuaineet. Aineet antavat oliiviöljylle sen ainutlaatuisen maun ja tuoksun sekä parantavat sen tasalaatuisuutta. Lisäksi ainesosat edistävät terveyttä, sillä ne hidastavat haitallisia tai tuhoisia prosesseja, esimerkiksi happiradikaalien aiheuttamaa lipidien hapettumista. Näiden ainesosien sekä edullisen rasvahappokoostumuksensa ansiosta oliiviöljyä voidaan suositella päivittäisen ruokavalion pääasialliseksi rasvanlähteeksi.

6 Viitteet

1. Kiritsakis A, Markakis P. Olive oil: a review. Adv. Food Res. 1987;31:453-82.:453-82.
   
2. Gutierrez F, Jimenez B, Ruiz A, Albi MA. Effect of olive ripeness on the oxidative stability of virgin olive oil extracted from the varieties picual and hojiblanca and on the different components involved. J Agric. Food Chem 1999;47:121-7.
   
3. Psomiadou E, Tsimidou M, Boskou D. alpha-tocopherol content of Greek virgin olive oils. J Agric. Food Chem. 2000;48:1770-5.
   
4. Owen RW, Mier W, Giacosa A, Hull WE, Spiegelhalder B, Bartsch H. Phenolic compounds and squalene in olive oils: the concentration and antioxidant potential of total phenols, simple phenols, secoiridoids, lignansand squalene. Food Chem. Toxicol. 2000;38:647-59.
   
5. Brenes M, Garcia A, Garcia P, Rios JJ, Garrido A. Phenolic compounds in Spanish olive oils. J Agric.Food Chem. 1999;47:3535-40.
   
6. Visioli F, Galli C, Bornet F et al. Olive oil phenolics are dose-dependently absorbed in humans. FEBS Lett. 2000;468:159-60.
   
7. Jha P, Flather M, Lonn E, Farkouh M, Yusuf S. The antioxidant vitamins and cardiovascular disease: a critical review of epidemiologic and clinical trial data. Ann.Intern.Med. 1996;124:934.
   
8. Stampfer MJ, Rimm EB. Epidemiologic evidence for vitamin E in prevention of cardiovascular disease. Am.J.Clin.Nutr. 1995;62:S1365-S1369.
   
9. Stephens NG, Parsons A, Schofield PM, Kelly F, Cheeseman KH, Mitchinson MJ. Randomised controlled trial of vitamin E in patients with coronary disease: Cambridge Heart Antioxidant Study (CHAOS). Lancet 1996;347:781-6.
   
10. Dietary supplementation with n-3 polyunsaturated fatty acids and vitamin E after myocardial infarction: results of the GISSI-Prevenzione trial. Gruppo Italiano per lo Studio della Sopravvivenza nell'Infarto miocardico. Lancet 1999;354:447-55.
    
11. Yusuf S, Dagenais G, Pogue J, Bosch J, Sleight P. Vitamin E supplementation and cardiovascular events in high-risk patients. The Heart Outcomes Prevention Evaluation Study Investigators. N Engl J Med 2000;20;342:154-60.
    
12. Boscoboinik D, Szewczyk A, Hensey C, Azzi A. Inhibition of cell proliferation by alpha-tocopherol. Role of protein kinase C. J Biol.Chem 1991;266:6188-94.
    
13. Devaraj S, Li D, Jialal I. The effects of alpha tocopherol supplementation on monocyte function. Decreased lipid oxidation, interleukin 1 beta secretion, and monocyte adhesion to endothelium. J Clin.Invest 1996;98:756-63.
    
14. Freedman JE, Farhat JH, Loscalzo J, Keaney JF. alpha-tocopherol inhibits aggregation of human platelets by a protein kinase C-dependent mechanism. Circulation 1996;94:2434-40.
    
15. Islam KN, Devaraj S, Jialal I. alpha-Tocopherol enrichment of monocytes decreases agonist-induced adhesion to human endothelial cells. Circulation 1998;98:2255-61.
    
16. Devaraj S, Jialal I. Alpha-tocopherol decreases interleukin-1 beta release from activated human monocytes by inhibition of 5-lipoxygenase. Arterioscler.Thromb.Vasc.Biol. 1999;19:1125-33.
    
17. Steinberg D. Clinical trials of antioxidants in atherosclerosis - are we doing the right thing? Lancet 1995;346:36-8.
    
18. Pratico D, Tangirala RK, Rader DJ, Rokach J, FitzGerald GA. Vitamin E suppresses isoprostane generation in vivo and reduces atherosclerosis in ApoE-deficient mice. Nat.Med 1998;4:1189-92.
    
19. Terasawa Y, Ladha Z, Leonard SW et al. Increased atherosclerosis in hyperlipidemic mice deficient in alpha -tocopherol transfer protein and vitamin E. Proc.Natl.Acad.Sci.U.S.A 2000;97:13830-4.
    
20. Shklar G, Oh SK. Experimental basis for cancer prevention by vitamin E. Cancer Invest 2000;18:214-22.
    
21. Heinonen OP, Albanes D, Virtamo J et al. Prostate cancer and supplementation with alpha-tocopherol and beta-carotene: incidence and mortality in a controlled trial. J Natl.Cancer Inst. 1998;90:440-6.
    
22. Benner SE, Winn RJ, Lippman SM et al. Regression of oral leukoplakia with alpha-tocopherol: a community clinical oncology program chemoprevention study. J Natl.Cancer Inst. 1993;85:44-7.
    
23. Blot WJ, LI JY, Taylor PR et al. Nutrition intervention trials in Linxian, China: supplementation with specific vitamin/mineral combinations, cancer incidence, and disease-specific mortality in the general population. J Natl.Cancer Inst. 1993;85:1483-92.
    
24. Owen RW, Giacosa A, Hull WE, Haubner R, Spiegelhalder B, Bartsch H. The antioxidant/anticancer potential of phenolic compounds isolated from olive oil. Eur.J Cancer 2000;36:1235-47.
    
25. Visioli F, Galli C. Oleuropein protects low density lipoprotein from oxidation. Life Sci. 1994;55:1965-71.
    
26. Caruso D, Berra B, Giavarini F, Cortesi N, Fedeli E, Galli G. Effect of virgin olive oil phenolic compounds on in vitro oxidation of human low density lipoproteins. Nutr.Metab Cardiovasc.Dis. 1999;9:102-7.
    
27. Masella R, Cantafora A, Modesti D et al. Antioxidant activity of 3,4-DHPEA-EA and protocatechuic acid: a comparative assessment with other olive oil biophenols. Redox.Rep. 1999;4:113-21.
    
28. Bonanome A, Pagnan A, Caruso D et al. Evidence of postprandial absorption of olive oil phenols in humans. Nutr.Metab Cardiovasc.Dis. 2000;10:111-20.
    
29. Manna C, Galletti P, Cucciolla V, Moltedo O, Leone A, Zappia V. The protective effect of the olive oil polyphenol (3,4-dihydroxyphenyl)-ethanol counteracts reactive oxygen metabolite-induced cytotoxicity in Caco-2 cells. J Nutr. 1997;127:286-92.
    
30. Deiana M, Aruoma OI, Bianchi ML et al. Inhibition of peroxynitrite dependent DNA base modification and tyrosine nitration by the extra virgin olive oil-derived antioxidant hydroxytyrosol. Free Radic.Biol.Med 1999;26:762-9.
    
31. Petroni A, Blasevich M, Papini N, Salami M, Sala A, Galli C. Inhibition of leukocyte leukotriene B4 production by an olive oil-derived phenol identified by mass-spectrometry. Thromb.Res. 1997;87:315-22.
    
32. de la Puerta R, Ruiz Gutierrez V, Hoult JR. Inhibition of leukocyte 5-lipoxygenase by phenolics from virgin olive oil. Biochem.Pharmacol. 1999;57:445-9.
    
33. Kohyama N, Nagata T, Fujimoto S, Sekiya K. Inhibition of arachidonate lipoxygenase activities by 2-(3,4-dihydroxyphenyl)ethanol, a phenolic compound from olives. Biosci.Biotechnol.Biochem. 1997;61:347-50.
    
34. Petroni A, Blasevich M, Salami M, Papini N, Montedoro GF, Galli C. Inhibition of platelet aggregation and eicosanoid production by phenolic components of olive oil. Thromb.Res. 1995;78:151-60.
    
35. Kubo A, Lunde CS, Kubo I. Antimicrobial activity of the olive oil flavor compounds. J Agric.Food Chem 1995;43:1629-33.
    
36. Baldioli M, Servili M, Perretti G, Montedoro GF. Antioxidant activity of tocopherols and phenolic compounds of virgin olive oil. JAOCS 1996;73:1589-93.
    
37. Aparicio R, Roda L, Albi MA, Gutierrez F. Effect of various compounds on virgin olive oil stability measured by Rancimat. J Agric.Food Chem 1999;47:4150-5.