Oliiviljy sydmen ja verisuonien riskitekijiden ja sepelvaltimotaudin ehkisyss - viimeisin tieteellinen nytt

Laatija: Eurosciences Communication yhteistyökumppanina Arterioskleroosin tutkimuslaitos, Münsterin yliopisto, Saksa

Oliiviöljy ja sydämen ja verisuonien riskitekijät

Taustaa
Arterioskleroosin ja sepelvaltimotaudin aiheuttaa joukko eri tekijöitä, joista monia voidaan lieventää. Ruokavaliotekijät ja erityisesti rasvojen saanti vaikuttavat suoraan sepelvaltimotaudin kehittymiseen.
Useimmat länsimaiset ja pohjoiseurooppalaiset ruokavaliot sisältävät runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, ja tällä on vahva yhteys sepelvaltimotautiin sairastumiseen ja kuolleisuuteen näillä alueilla. Sitä vastoin Välimeren maissa, joissa noudatetaan perinteistä ruokavaliota ja suurin osa rasvakaloreista tulee oliiviöljystä, sepelvaltimotaudin esiintyminen on harvinaista.
On olemassa yhä enemmän todisteita siitä, että oliiviöljyn suotuisilla vaikutuksilla rasva-aineenvaihduntaan (katso tarkemmin tietokoosteesta "Oliiviöljy ja sen vaikutus rasva-aineenvaihduntaan"), verenpaineeseen, diabetekseen ja hyytymismekanismeihin on tärkeä osa sepelvaltimotaudin ehkäisyssä.
Oliiviöljy ja korkea verenpaine
Tieteellisissä tutkimuksissa on havaittu vahva yhteys ruokavalion ja verenpaineen välillä. Kasvissyöjät ja Välimeren tyyppistä ruokavaliota noudattavat ihmiset syövät yleensä enemmän oliiviöljyä, viljatuotteita, vihanneksia ja hedelmiä ja vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja sisältäviä ruokia kuten voita, maitotuotteita, juustoa ja lihaa. Näillä ihmisryhmillä verenpaine on yleensä alhaisempi kuin muulla väestöllä.
Vaikka vielä ei ole täsmälleen selvitetty millä Välimeren tyyppisen ruokavalion elementeillä on verenpainetta alentava vaikutus, tutkimukset osoittavat, että suotuisien tekijöiden yhdistelmä (katso laatikko) johtaa alhaisempaan verenpaineeseen.
Hiljattain tehty tutkimus esittää, että oliiviöljyn lisääminen muutoin muuttumattomaan ruokavalioon saattaa laskea verenpainetta huomattavasti. Tämä vaikutus näyttää olevan oliiviöljylle ainutlaatuinen eikä liity vain sen monotyydyttymättömiin rasvahappoihin.
Oliiviöljy ja diabetes
Ruokavalion muokkaaminen ja painon pudottaminen ovat olennaisia ei-insuliiniriippuvaisen diabetes mellituksen (NIDDM) ehkäisyssä ja hoidossa. Riskipotilaita ja NIDDM:ta sairastavia on aiemmin kehotettu vähentämään rasvan kokonaissaantia vähentämällä tyydyttyneitä rasvahappoja ja lisäämään kompleksisten hiilihydraattien saantia.
Jotkut tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että runsaasti hiilihydraatteja sisältävä vähärasvainen ruokavalio saattaa pahentaa triglyseridemiaa (veren triglyseridipitoisuutta) ja siksi NIDDM-potilaita on neuvottu noudattamaan runsaasti monotyydyttymättömiä rasvahappoja ja vähemmän hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliota. Runsaasti monotyydyttymättömiä rasvahappoja ja vähän tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävät ruokavaliot näyttävät parantavan lipidiprofiileja ja niihin liittyy parempi verensokerin kontrolli kuin runsaasti hiilihydraatteja sisältävissä ruokavalioissa.
Runsaasti kuitupitoisia kompleksisia hiilihydraatteja ja monotyydyttymättömiä rasvahappoja ja vähän tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävä tyypillinen Välimeren ruokavalio on siten ihanteellinen ruokavalio diabeetikoille. Ruokavalion kokonaisrasvamäärää voidaan muuttaa päivittäin sopimaan yksilöllisiin vaatimuksiin säätelemällä käytetyn oliiviöljyn määrää.
Oliiviöljy ja liikalihavuus
Liikalihavuus lisää epäilemättä sydän- ja verisuonitautien riskiä johtuen sen vahingollisista vaikutuksista lipidiprofiileihin ja verenpaineeseen sekä sen yhteydestä NIDDM:ään
Kaloripitoisten, siis runsaasti rasvaa sisältävien, ruoka-aineiden uskotaan olevan merkittävä liikalihavuuden aiheuttaja. Näin ollen tyypillisesti alhaisen energiatiheyden omaaviin viljatuotteisiin, vihanneksiin ja palkokasveihin perustuva perinteinen Välimeren ruokavalio näyttää sopivan liikalihavuuden ehkäisyyn huolimatta suhteellisen korkeasta oliiviöljyn määrästä. Epidemiologiset tutkimukset osoittavat Välimeren maissa esiintyvän vähemmän ylipainoisuutta ja liikalihavuutta.
Oliiviöljy ja trombogeeniset (verisuonitukoksia aiheuttavat) riskitekijät
On olemassa näyttöä siitä, että ravintotekijät vaikuttavat useisiin hyytymistekijöihin. On osoitettu, että ruokavalion n-3 (omega-3) polytyydyttymättömällä rasvahapolla on edullisia vaikutuksia verihiutaleiden toimintaan, kun taas n-6 (omega-6) polytyydyttymättömän rasvahapon vaikutukset tromboosiin ovat yhä ristiriitaisia. Vaikka suoraa näyttöä monotyydyttymättömien rasvahappojen hyödyllisestä vaikutuksesta hyytymisjärjestelmään ei ole vielä saatavilla, enemmistö tromboositutkimuksista esittää, että Välimeren tyyppinen ruokavalio edellämainittuine piirteineen täyttää tromboosin ehkäisyn vaatimukset.

Oliiviöljy ja sepelvaltimotauti

Epidemiologiset tutkimukset
Seitsemän maan tutkimus, joka oli tärkeä Välimeren ruokavalion ja sepelvaltimotaudin välistä suhdetta selvittävä tutkimus, havaitsi suoran yhteyden monotyydyttymättömien rasvahappojen kulutuksen ja 15 vuoden aikana elossa pysymisen välillä. Lähes 13.000 miestä (ikä 40-59 vuotta) osallistui tutkimukseen, ja sepelvaltimokuolleisuuden havaittiin 15 vuoden seurantajakson aikana olevan alhaisin maissa, joissa monotyydyttymättömien rasvahappojen saanti oli runsasta ja tyydyttyneiden rasvahappojen saanti vähäistä.
Tutkimuksen aikana alhaisin sepelvaltimotautikuolleisuus oli Kreikassa Kreetan saarella, ja sieltä saadut todisteet osoittivat selvästi, että öljyhapon (enimmäkseen oliiviöljystä) kolesterolia alentavat ominaisuudet yhdistettynä muihin Välimeren ruokavalion hyödyllisiin ominaisuuksiin antavat merkittävän suojan sydäntauteja vastaan.
Sen jälkeen kun seitsemän maan tutkimus aloitettiin 1960-luvun alussa, jatkuvat ruokailutottumusten muutokset koko Välimeren alueella näyttävät valitettavasti huonontaneen tilannetta sydämen ja verisuonten terveyden osalta.
Ruokatutkimusten tulokset osoittavat korostunutta lisäystä eläinrasvojen (liha, maito ja maitotuotteet) ja muiden ravintorasvojen kuin oliiviöljyn kulutuksessa. Näitä muutoksia on seurannut useiden sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden, kuten esim. korkean kolesterolin, liikalihavuuden ja korkean verenpaineen yleistyminen. Nämä kehityssuunnat täytyy kääntää säilyttämällä ja edistämällä perinteistä ruokavaliota Välimeren alueella.
Huolimatta eläinkunnan tuotteiden lisääntyneestä käytöstä viimeaikaiset epidemiologiset tiedot vuosilta 1992-1994 osoittavat yhä Välimeren tyyppisen ruokavalion selviä etuja, ja sepelvaltimotautikuolleisuus on Välimeren alueella huomattavasti alhaisempi kuin Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Interventiotutkimukset
Useimmat ruokavalion interventiotutkimukset pyrkivät vähentämään tyydyttynyttä rasvaa ja lisäämään hiilihydraatteja ja/tai polytyydyttymättömiä rasvoja. Näiden tutkimusten myönteiset tulokset ovatkin vahvistaneet tarvetta alentaa tyydyttyneen rasvan määrää ruokavaliossa.
Tähän päivään mennessä ei ole tehty yhtään epidemiologista interventiotutkimusta erityisesti monotyydyttymättömien rasvahappojen vaikutuksesta sepelvaltimotaudin ensisijaisessa ehkäisyssä. Useat kontrolloidut ruokavaliotutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että runsaasti monotyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävät ruokavaliot alentavat tehokkaasti seerumin kokonaiskolesterolitasoa ja LDL-kolesterolia, mikä puolestaan vähentää iskeemisiä sydänvaivoja ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta.
Ruokavaliosuosituksia
Monet kansalliset ja kansainväliset terveysjärjestöt antavat nyt ruokavaliosuosituksia sepelvaltimotaudin ehkäisemiseksi. Alla yhteenveto:

• Rasvan kokonaismäärä pitäisi vähentää 30 %:iin energiasta
  
• Tyydyttyneiden rasvahappojen saanti pitäisi pudottaa alle 10 %:iin
  
• Polytyydyttymättömien rasvahappojen saanti pitäisi olla enintään 7-8 % energiasta
  
• Monotyydyttymättömien rasvahappojen saannin pitäisi vastata jopa 15 % energiasta
  
• Ruokavalion kolesterolin määrä pitäisi olla alle 300 mg vuorokaudessa
  
• Kompleksisten hiilihydraattien ja ravintokuidun saantia pitäisi lisätä